1. Johdanto
Tässä tutkielmassa perehdyn argentiinalaisten ihmisten luonteeseen ja muodostan siitä yleistyksen, joka pitää paikkansa kaikissa tilanteissa ja kaikkien yksilöiden suhteen. Vieraita kulttuureja koskevat yleistykset ovat erityisen tärkeitä siksi, että voisimme muodostaa stereotypioita ihmisistä ja tuomita heidät jo etukäteen niiden perusteella. Koska kosketukseni paikalliseen kulttuuriin on kestoltaan jo varsin pitkä, lähes kolmen kuukauden mittainen, koen olevani yksi pätevimmistä henkilöistä tekemään tällaisen yhteenvedon. Haluan kiittää Jyväskylän yliopistoa siitä, että minulle on tarjottu mahdollisuus käyttää aikaani näinkin hyödylliseen toimintaan.
2. Argentiinalainen ihmisperseys
Kulttuurista vertaisryhmää haastatellessa on tullut esille, että argentiinalaisia pidetään muualla Latinalaisessa Amerikassa niin sanottuina ihmisperseinä. Myös termi ”mulkku” on varsin kuvaava. Argentiinalaisten nähdään käyttäytyvän ylimielisesti ja pitävän itseään muita parempina, mikä tulee esiin erityisesti heidän vieraillessaan muualla espanjankielisessä Amerikassa. Argentiinalaisen kulttuurin keskellä elävänä eurooppalaisena minun on toki vaikea arvioida tätä ihmisyyden ja perseyden suhdetta, mutta jollei nyt ylimielisyys, niin ainakin tietynlainen vahva omanarvontunto on täällä nähtävissä.
Omanarvontunnon juuret vaikuttavat olevan lähihistoriassa. Jos Dickensin romaanissa orpolapsi Pipillä oli edessään loistava tulevaisuus, Argentiinalla tämä loistava tulevaisuus on puolestaan takanapäin. Vielä ennen toista maailmansotaa Argentiina oli yksi maailman potentiaalisimmista talouksista, joka kilpaili valta-asemasta Yhdysvaltojen kanssa. Tämän jälkeen, tieteellisin termein ilmaistuna, kaikki menikin ihan päin vittua. Nykyisin suuruuden aikakausi on auttamattomasti ohi, mutta muisto ajoista, jolloin Argentiinan jalkoihin jäivät kaikki muut Latinalaisen Amerikan maat, tuntuu elävän ihmisten mielissä. Lisäksi häpeä, joka aiheutuu asioiden kollektiivisesta ryssimisestä, lisää nähdäkseni tarvetta oman aseman korostamiseen.
3. Ylävireinen yhteiskunta
Omanarvontunteen lisäksi myös muut tunteet näyttävät olevan vahvasti läsnä paikallisessa yhteiskunnassa. Ei ole niin pientä asiaa, ettei siihen voisi reagoida suurella tunteella. Oli kyse sitten pilaantuneesta hedelmästä supermarketissa tai kurssikaverin väärästä mielipiteestä yliopistolla, paikallisiin tapoihin kuuluu esittää asiansa kovaan ääneen ja tosissaan. Kun taksinkuljettaja puolestaan joutuu kanssa-autoilijan kiilaamaksi, toistuvan raivokas äänitorven käyttö ei riitä. Sen lisäksi tilanne vaati toisen auton rinnalle kiihdyttämistä, ikkunan avaamista ja tapaamisajan sopimista, jotta asia voitaisiin ratkaista fyysisen väkivallan keinoin.
Ylipäätäänkin vaikuttaa, että tunteikkuutta suositaan argentiinalaisessa kulttuurissa. Television uutislähetykset esimerkiksi soittavat lento-onnettomuuksista, tsunameista tai terroristijohtajien murhista kertovien uutistensa taustalla dramaattista patarumpumusiikkia, ettei kenellekään vaan jäisi tilanteen vakavuus epäselväksi.
Tuntuukin, kuin koko yhteiskunta ihmisineen olisi tietyllä tapaa ylävireessä. Pieniinkin ärsykkeisiin reagoidaan tavalla, joka suomalaisen silmissä vaikuttaa yliampuvalta, jopa liioittelevalta. Silloinkin, kun tunteet pysyvät pinnan alla, ne ovat hetkellä millä hyvänsä valmiita räjähtämään esiin. Akateemisessa tutkimuskirjallisuudessa argentiinalaisia onkin luonnehdittu ”aivan saatananmoisiksi dramaqueeneiksi”. Herkkyys tunteikkaaseen reagointiin pätee tietysti myös positiivisiin tunteisiin, mutta koska tämä puoli asiasta voisi häiritä yksipuolisen stereotypian muodostamista, en käsittele sitä lainkaan.
4. Tango tunteiden tulkkina
Paikallinen tunteikkuus ruumiillistuu argentiinalaisen kulttuurin kivijalassa, tangossa. Se kuvastaa hyvin sitä ilmapiiriä, joka tämänkin kaupungin kaduilla on aistittavissa. Jo edesmenneellä tangon supertähdellä, Roberto Goyenechella, on esimerkiksi ihailtava kyky käydä läpi koko inhimillisten tunteiden kirjo vajaassa kolmessa minuutissa (Liite 1). Ja kuten tyyliin kuuluu, kappaleen lopussa normaali tunneskaala ei tahdo edes riittää.
Perinteinen tango on nykyään saanut rinnalleen myös moderneja muunnoksia. Nuoremman kansanosan suosima Bajofondo päivittää tangon äänimaailmaa yhdistämällä sen elektroniseen musiikkiin (Liite 2). Vaikka kappaleessa onkin vähemmän paatosta kuin vanhanajan tangossa, ei sitä visualisoivasta videosta ainakaan latausta puutu.
5. Johtopäätökset
Jos tieteellisen tutkimuksen tavoitteena pidetään sitä, että se lähestyy totuutta, voin hyvillä mielin todeta, että tarkastelemani aiheen suhteen totuus on nyt saavutettu. Vankkaan kokemukseen ja vivahteikkaaseen analyysiin perustuva tutkielmani ei jätä sijaa epäilyksille tai poikkeuksille. Johtopäätökseni on, että jokainen argentiinalainen on tangoa kuunteleva, ylitunteellinen mulkvisti. Aivan kuten jokainen suomalainen on itsemurhaa hautova, pontikkaa keittelevä, saunassa tovereitaan puukottava tuppisuu.
Liite 1
Liite 2
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti