Opiskelukiireiden vuoksi tämänkertainen blogiteksti tulee lyhyiden ajankohtaissähkeiden muodossa. Lyhyyden lisäksi ne ovat myös sekavia ja aiheeltaan tylsiä.
Kaupunkilaistuminen. Suolahden kaltaisen metropolin kasvattina mä tunnen itseni tässä kaupungissa välillä aika maalaiseksi. Tai en välillä, vaan koko ajan. Heinäpellon kahina vaan kuuluu, kun mä kävelen täällä. Musta tuli kuitenkin kaupunkilainen hetkessä, kun kohtasin bussissa jonkun jopa vielä itseäni maalaisemman. Sellainen vähän vanhempi täti astui sisään tiettyä reittiä kiertävään, numerolla varustettuun paikallisbussiin, ja neuvoi risteyksessä kuljettajaa, että ”Käänny tästä! Niin käänny tuonne, tuonne vasemmalle! Minä menen sinne!” Mutta eipä kääntynyt bussikuski ei. Selkeistä ohjeista huolimatta.
Globalisaatio. ”Niin onko tämä Eurooppa jossain Espanjan lähellä?” multa kysyttiin, kun juttelin erään kansan syvien rivien edustajan kanssa. Eikä tuo kysymys kerro mistään tyhmyydestä, vaan yksinkertaisesti siitä, ettei se paljon mainostettu globalisaatio ole vielä joka paikkaan ehtinyt. Kaikkien maapallo ei ole ihan niin pieni kuin esimerkiksi meidän eurooppalaisten.
Käytetty ehkäisyväline. Joku oli heittänyt sellaisen ikkunasta meidän talon sisäpihalle, joka toimii myös katutasossa asuvien terassina. Koska meidän asunnossa asuu nuoria ihmisiä, joiden elämäntehtävä on tietysti viskoa ehkäisyvälineitä ikkunoista, me saatiin asian johdosta taloyhtiön puheenjohtajan allekirjoittama kirje. Se oli kirjoitettu hienolle paperille oikein vanhan ajan kirjoituskoneella. Kirjeessä kerrottiin ”arvon vastaanottajalle” äärimmäisen viralliseen sävyyn, kuinka harmillisia taivaalta tipahtelevat käytetyt ehkäisyvälineet ovat. Kaikessa virallisuudessaan se kirje kuvaili kyseisen esineen inhottavuutta niin hauskasti, että mä taidan mennä ostamaan paketillisen näitä ehkäisyvälineitä, asettua tuohon ikkunalle ja alkaa tiputella niitä alas yksi kerrallaan. Jospa saataisiin vaikka lisää tuollaista huumoripostia.
Niin, kirjoitin sitten kokonaisen kappaleen pihalta löytyneestä kortsusta. Että oli varmaan antoisaa luettavaa. Mutta kuten kaikissa blogikirjoituksissani, koetan tälläkin kertaa peittää sisällön köyhyyttä musiikilla. Tänään vuorossa on reggae-sellaista. Alla olevan kappaleen esittää argentiinalaisen reggaen pioneeri Fidel Nadal. Uraa uurtavasta menneisyydestä huolimatta kyseinen herra on viime vuosina tehnyt varsin kaupallista musiikkia, ja nyt kaikki syyttävät sitä sielun myymisestä Babylonille. Että ei se ole helppoa rastamiehenkään elämä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti