Chileen

Kuten aika monessa muussakin maailmankolkassa, täällä on pääsiäisviikko eli Semana Santa meneillään. Sen kunniaksi mä olen lähdössä parin tunnin päästä Santiagoon, Chileen. Ihan vain sellainen nopea, vajaan viikon mittainen visiitti. Tai nopeaa siinä lienee kaikki muu paitsi bussimatkat, 21 tuntia suuntaansa. Jos jotain noissa puuduttavissa bussimatkoissa odotan, niin Andien ylitystä. Mä olen ymmärtänyt, että ne ovat vähän Laajavuorta korkeampia. Takaisin palailen ensi viikon alussa.

Ei kai mulla sitten muuta asiaa olekaan. Piti vaan päästä leveilemään reissulla. Tai no ehkä sen haluaisin teidän kanssa vielä jakaa, että tuossa mun huoneen seinällä vilisti just äsken isoin torakka mitä olen elämässäni nähnyt. Sellainen meikän etusormen pituinen. Tämä menee nyt taas mun vähemmän miehisten ominaisuuksien pitkään listaan, mutta hyi v***u nuo on ällöttäviä.

Reissun innostamana vielä vähän chileläistä musiikkia. Ainoa chileläinen bändi, jonka mä tiedän, on joskus takavuosina maltillista suosiota nauttinut La Ley. Sen lisäksi mä olen antanut itseni ymmärtää, että myös metalliorkesteri Slayerillä on chileläinen vokalisti, mutta en kai mä nyt tänne mitään Slayeria laita, jeesus sentään. Siispä La Leyllä mennään. Tämä biisi on kyllä aikamoista kuraa, mutta nopeasti tuotantoon perehdyttyäni jouduin toteamaan, että bändi on ollut vähän säästeliäs hyvien biisien suhteen. Tällä kertaa näiden kavereiden meriitiksi taitaakin jäädä se, että ne ovat Chilestä. Siitä vaan sitten tämän mainospuheen jälkeen kuuntelemaan.